Selailinpa tuossa tammikuussa läpi omaa käsityökirjastoani ja silmä osui sivuille joissa tehtiin köysistä pannunalusia ja kynnysmattoja. Koska oma mini kiinnostukseni oli jo muutaman kuukauden vanha, niin päätin yrittää tehdä miniversiot kirjassa olleista malleista. Paperinaru oli minulla lähtökohtana. Tosin tuo mittasuhde oli hiukka hakusessa, kun minulla ei vielä ollut (eikä muuten ole vielä tänä päivänäkään) omaa nukkekotia.

Pieni välikommentti: Jos jollakulla sattuu nurkissa pyörimään vanha nukkekoti eikä ole itse ajatellut paneutua mini-maailmaan, niin tekisin mielelläni kauppaa sellaisesta (mieluiten Lundby:tä isompi, mutta käy sekin).

No mitat näillä matoilla oli siis tuulesta temmattuja ja ensikertalaisena mattojen punojana tulos oli ehkä vähän "ilmava", mutta tällaiset sain aikaiseksi (en kyllä keksi tuolle reikämatolle mitään fiksua tarkoitusta minimaailmasta, mutta ehkä voisin käyttää sitä korttien teossa...). Tulitikku on siis kuvassa mittakaavan hahmottamiseksi.

Vähän muitakin minikokeiluja on tullut tehtyä mutta niistä sitten taas myöhemmin.

Palatakseni vielä eiliseen kirjoitukseen. Tuo vihreä virkattu mekko oli tänään kovasti mielessäni ja päätinkin että se on ensimmäinen niistä kolmesta jonka aion saada päätökseen ja vielä pikapuolin.

Käsityöläisenä tykkään kovasti kauniista asioista ja omanlaisesta tekemisestä. Tämä liittyy myös vahvasti siihen että pidän valoisista, värikkäistä ja jopa erikoisista persoonista. Haluan teidän tutustuvan yhteen tällaiseen persoonaan, Maria-Amandaan. Hän kirjoitti tänään blogissaan todella kauniisti naisellisuudesta ja naisena olemisesta. Toiset lukevat joka päivä ajatusten aamiaista mutta minä luen hänen kirjoituksiaan. Miksikö? Hänen tekstissään on aina positiivisuutta ja pirteyttä, ihailen myös hänen sanallista aarrearkkuaan josta pulppuaa yhä uudestaan toistaan ihanampia ja hauskempia ajatuksia ja vielä viimeisenä muttei todellakaan vähäisimpänä syynä on se, että blogin ulkoasu pursuaa väriä ja elämää. Hyviä lukuhetkiä, suosittelen lämpimästi!