Tänään oli niin aurinkoinen päivä että oli aivan pakko käydä kävelyllä ottamassa valohoitoa. En kävellyt tavallista reippailutahtia selkäni takia mutta kävelin niin kuin tuntui hyvältä. Lenkki venyikin lähes 2 tuntiseksi. Kylmä vähän nipisteli poskia kun mittari näytti vähän pakkasta, mutta muuten tuntui oikein kivalta.

Siinä yksin kävellessäni pohdiskelin lapsuuttani ja aikaa jolloin pikkutyttönä asuin täällä kylillä. No en muistanut kovinkaan paljoa koska jotain 4 vuotiaana muutettiin äidin kanssa pois. Siinä kävellessä mieleeni tuli asia jota kaikki vanhempansa menettäneet sanovat. Kysykää äideiltä, isiltä ja isovanhemmilta menneistä ajoista vielä niin kauan kun he ovat elossa ja heiltä vielä voi kysyä.

Päätinkin muistaa kysellä vanhemmiltani ajasta jolloin olin niin pieni etten itse muista. Sekä ajoista ennen minua tai veljeäni, heidän omasta nuoruudestaan ja lapsuudestaan.

Siinä kuljeskellessani muistin yhden asian, taitaa olla ainut asia minkä voin sanoa oikeasti muistavani, muut muistot pohjautuu valokuviin enkä ole aivan varma muistanko niitä todella.

Meidän talomme oli yksikerroksinen ja olohuoneen ikkuna oli suuri, melkein koko seinän kokoinen, lähes lattiasta kattoon. Muistan kun äiti ja minä kesällä levitettiin viltti ulos, juuri olohuoneen ikkunan alle, ja otettiin sinnä aurinkoa. En tosin muista kuinka ahkerasti minä siinä jaksoin maata vai vilistinkö pitkin pihamaata.

Sen kuitenkin muistan että äiti otti kasettisoittimen ulos ja soitti lempimusikkiaan siinä aurinkoa ottaessaan. Niiltä ajoilta asti olen tykästynyt tähän artistiin ja haikeana pysähtynyt joka kerta kun olen kuullut jonkun hänen laulun joka silloin soi.

Äidilläni taisi olla muutamakin kasetti kyseiseltä artistilta joita myös myöhemmin kuuntelin. Aina yhtä haltioituneena.

Nyt löysinkin näistä muutaman, tosin kaikkein rakkainta kappaletta en löytänyt hänen itsensä esittämänä. Olkaa hyvät ja tunnelmoikaa menneissä hyvissä muistoissa.

Silloin päivänsäteen näin

Avaa hakas

Kielletyt tunteet

Kuin joutsenlaulu

Jannu Huoleton

Eli Kake Randelin on imeytynyt mun vereeni jo pikkulapsesta asti ja vielä 3-kymppisenäkin veri virtaa Kaken tahtiin, aina silloin tällöin.