Luin äske ystäväni Caramelin viimeisimmän postauksen. Oli mm puhetta ajasta ja sen vaikutuksesta sekä rakkauden teoista.

Aamuni ei ollut paras mahdollinen, väsynyt ja torkahdin uudestaan enkä ehtinyt suihkuun ennen töihin lähtöä... no sain sitten kelvata sellaisena kun satuin olemaan. Pikku jekkuhan siinä tietty oli... minulla oli tänään työntekijä korttia varten töiden jälkeen kuvaus :) No aito leveä hymy naamalle ja annoin sisäisen iloni pursuta (tukasta huolimatta), niin kuka hullu nyt edes näkee muun kuin hymyni ja iloni????

Päivä jatkui kuvauksen jälkeen niin että minulla oli reilu tunti aikaa tehdä jotain ennen seuraavaa tapaamista. Koska kävin valokuvauttamassa itseni Porvoon Vanhassa Kaupungissa olevassa liikkeessä niin satuin kulkemaan Kynttilä Kamarin ohi. No pakkohan sinne oli poiketa ja heti alkoi mieli laukkaamaan lahja-asioissa. Erityisesti mielessäni oli tätini ja kummityttöni ja taisi sieltä tarttua vielä muutama "lisuke" muidenkin (jo hankittujen) lahjoihin.

Sitten muistin pikkuisen Riimikko lelukaupan, voi että sentään.... Tällä kertaa ajattelin tehdä hyvää itselleni ja ostin itselleni kolme joululahjaa. Lahjat olivat tietenkin nukkekotiani varten!!!

Makuhuone ja vessahan ovat jo tapetoidut, eli keskityin niihin. Olen tehnyt itse kalusteita vessaan kuten pesualtaan ja ammeen. Tein myös pytyn, mutta siitä tuli liian pieni joten se joutui "odotetaan mahdollista muuta paikkaa" -mappiin. Eli ostin siis wc-istuimen mallia vanha, jotenkin tuon nukkiksen tyyli vain taipuu sellaiseen vanhahtavaan ylelliseen romantiikkaan. Tuunaan sen kyllä muuhun kalustoon sopivaksi kunhan jaksan.

2121827.jpg

Makuhuoneessahan oli jo meikkipöytä ja sen tuoli eikä oikein mitään muuta. Eli makkari kaipasi sänkyä, sopuhintaan tietenkin eli ei liian prameeta muttei liian heppoistakaan. Tämäkin saattaa vaihtaa vielä väriä niinkuin olen ajatellut tapahtuvaksi myös meikkipöydälle.

2121837.jpg

Sitten se pulmallisin juttu. Olin ajatellut että tekisin itse asukkaat talooni mutta koska asiat nyt ovat niin kuin ovat, niin päädyin ostamaan ainakin ensimmäisen asukkaan (tosin sitä halvempaa kiinalaista mallia missä polvet ei taivu). Minulla näytti olevan jokin alitajuntainen mielikuva asukkaasta, sen tuli ensinnäkin olla nainen (hankkikoot miehen myöhemmin...), tyylikäs, omanarvontuntoinen ja itsenäinen hieno lady. Myyjä tarjosi hienosto blondia mutta hän vaikutti siltä että hän on vasta astumassa aikusen kenkiin, joten ei kelvannut. Seuraavana itsenäinen opettajatar.... sanoin ei, se on selvästi vanhapiika. Katselin kyllä niitä kalliimpiakin nukkeja mutta niillä ei ollut oikeat hiukset, joten siksi päädyin tähän halvempaan malliin.

Tässä leidissä oli arvokkuutta ja itsetuntoa juuri niin kuin halusinkin, suuren kartanon rouva, tosin hän on vielä neiti kun sitä äijän kutaletta ei vielä ole...

2121882.jpg

Täytyy tuota nimeä pohtia vielä ja ehkä tuon "kartanonkin" nimeä samalla, no sehän on vasta alkutekijöissään ettei siitä nyt voi vielä sanoa juuta eikä jaata. Hänessä kuvastuu voima jota toivon myös itsessäni olevan, ei kylmyytenä ilmenevä vaan kunnioitusta herättävä.

Olen monesti ajatellut, varsinkin romaaneja lukiessani, että olisin halunnut elää "tuohon" aikaan, ehkä 1800 luvun loppua tai jotain... (minun historian tuntemus on aika rajallista, kysykää vaikka entiseltä hissan opettajaltani).

Oli pakko vähän sovitella näitä "helmiä" puolivalmiisiin huoneisiin. Tässä makuhuone.

2121895.jpg

Tässä kylppäri. Amme on vielä pahasti kesken, jalat ja hanat on kiinnittämättä ja maalaamatta.

2121898.jpg

Olohuoneeseenhan en mitään hankkinut mutta olen jo aikoja sitten aloittanut takan (vai kaakeliuuniksiko tuota mallia sanotaan vai onko se joku pönttötakka?) tekemistä sinne joten laitoin tuon puolivalmiin tekeleen sinne, sekä ensimäisen sohvantapaisen ja tietenkin leidi kuvaan mukaan.

2121907.jpg

Ostoksieni ja tapaamiseni jälkeen nokka kohti kotia. Puhun aina puhelimessa ajaessani koska silloin minulla on aikaa paneutua siihen. Muutamalla ei ollut aikaa vastata ja yhden kohdalla totesin että numero ei ole enää käytössä eikä uuttakaan saa numerotiedostelusta (olin aiemmin huomannut että kyseisen henkilön s-posti osoitteetkaan eivät enää olleet toiminnassa), iski kauhea hätä koska olin aiemminkin yrittänyt soittaa eikä hän silloin ollut töiden taikia ehtinyt vastailemaan, mutta nyt oli koko numero veks! On kai pakko kaivaa vanha kunnon postiosoite esille ja kirjoittaa hänelle josko hän vielä asuisi viimeksi ilmoittamassaan osoitteessa.

Sitten soitin täti-kullalleni ja vaihdeltiin taas kuulumisia. Puhuimme siitä miten jokin pieni asia tai teko jonka joku sanoo tai tekee meille, että miten se voikaan antaa voimaa ja iloa. Ja hän muistutti minua siitä kesäpäivästä jolloin hän tunsi olonsa todella kurjaksi ja yksinäiseksi ja minä sitten sanoin hänelle että, nyt täti kulta sinä pakkaat pienen kassin ja minä tulen hakemaan sinut meille ja jäät yöksi ja vietetään seuraava päivä yhdessä. Hän on kiittänyt minua siitä satoja kertoja ja kyllä meillä mukavaa olikin, käveltiin rantaan ja katseltiin hänellekin tuttuja maisemia koska hänkin on joskus täällä asunut.

Pakko löytää joku rako jolloin ehdin käydä häntä moikkaamassa ennen joulua. Hän on rakkaimpia ihmisiä minun elämässäni, ollaan soiteltu paljon hänen muuton jälkeen mutten ole vieläkään päässyt käymään.

Illalla kun sitten astuin kotiovesta sisään, oli exäni juuri tuonut pikku prinssini kotiin. Aloitettiin yksi jouluaskartelu Eddien pyynnöstä mutta katsottiin sitten hauskat kotivideot välillä ja näin askartelun loppuun vieminen jäi huomiselle. Axu halusi tehdä toisen niistä tädilleni, koska hänkin rakastaa tätä kovasti.

Sain tänään myös ihanan paksun kirjekuoren mutta siitä joskus toiste....