Mitä Vuodatus onkaan mennyt tekemään!!!!! Kääk, menee koko homma taas uusiks, siis että oppii käyttämään tätä.

Iski päänsärky samantien. Anteeksi tämä parkumiskohtaus mutta vuodatus on tähän asti ollut helpoin ja selkein kaikista muista, nyt se on samanlainen kuin muut Itku

No kai tähänkin on vain totuttava.... Päättämätön

Katselin tänään jo toisen kerran pukilta saamani Mamma Mia elokuvan. Tällä kertaa tämä kappale sai minut mietteisiini. Ajattelin omia poikiani ja ajan kulua, nyt he ovat jo koulussa, kohta teini-ikäisiä ja pian aikuisia. Onnistunko päästämään irti oikeissa kohdin sopivassa määrin kunnes lopulta on päästettävä heidät kokonaan irti, jotta he voisivat lentää omilla siivillään.

Tytöille, kuten minä pienenä, isä on kovin tärkeä (olisi ollut minullekin jos olisi osoittanut välittävänsä), tässä elokuvan tyttö haluaa selvittää kuka hänen isänsä on.

Toisaalta tämä kappale kertoo rakkaudesta, siitä suuresta joka kestää ajan ja vaikeudet ja välimatkat. Sai myös minut ajattelemaan omaa rakkauttani ja toteamaan että hyvältä tämä tuntuu, lämmittää aina sydäntä kun ajattelen häntä, ilahdun kun hän soittaa ja sydän hypähtää kun hän katsoo minua. No enpä tässä enempiä romantisoi.....

Elokuvat jotka herättävät tunteita ja ajatuksia ihan omaakin elämää ajatellen, ovat minusta niitä ehdottomasti parhaimpia ja silloin, minusta ainakin, elokuvan tekijät ja käsikirjoittajat ovat onnistuneet työssään.