Töissä kiirettä, kotona kiirettä!

Elämä kohtaa meitä jokaista. Niin myös minua, eli muutosten tuulet vievät minut ja lapset uuteen kotiin reilun kuukauden kuluttua. Elämä tuntuu välillä kovalta mutta tällä hetkellä katsomme kaikki luottavaisin mielin eteenpäin. Elämämme muuttuu monellakin tavalla mutta voimme turvata toisiimme.

Olen saanut kokea yhtä sun toista viimeisen vuoden aikana, niin hyvää kuin pahaakin, välillä itse aiheutettua ja välillä toisen aiheuttamaa. Vaikka olen itkenyt ja hammasta purrut, niin ennen kaikkea tunnen voittaneeni itseni.

Olen olosuhteiden pakosta joutunut kasvamaan ja huomaamaan että KAIKKI EI OLE SITÄ MILTÄ NÄYTTÄÄ (välillä helpotuksesta huokaisten ja välillä pettymystä nieleskellen). Toivoisin myös muiden huomaavan että elämä ei ole mustavalkoista. Kaikkein eniten olen yllättynyt siitä että ihmiset luulevat olevansa muiden yläpuolella, toisia parempia, koskemattomia elämän suhteen.

Olen nähnyt omat virheeni ja ne itselleni tunnustanut, en ole muilta hyväksyntää niille pyytänyt mutten myöskään tuomiota kaivannut. Ainut mitä olen odottanut on tuki ja ymmärrys kasvuni tiellä! Ja sitäkö sain? Harvalta vain. Mutta se tässä onkin minua opettanut, tästä lähtien luotan ainoastaan itseeni ja omaan arviooni.

Voin sanoa eläneeni ja kokeneeni paljon. Kaikki viime aikojen tapahtumat, niin hyvät kuin huonotkin, ovat vahvistaneet minua monella tapaa. Nahka alkaa olla paksua kuin norsulla ja kilpi sydämen ympärillä useamman sentin paksuinen, mutta onneksi se ei ole jääksi muuttunut.

Mitä tästä opimme? Ole uskollinen itsellesi, luota itseesi ja omaan mielipiteeseesi ja jätä muiden narinat omaan arvoonsa. Hanki itsellesi teflonpinnoite!

Elämä on kovaa, mutta minäpä olen kovempi!

Tuli sitten päästeltyä vähän höyryjä... Tahdon nyt kuitenkin vielä sen verran kertoa, että koska muutto lähestyy eikä muutkaan kiireet sillä välin vähene, niin ottakaa rauhallisesti. En ehkä kovin usein ehdi, saatikka jaksa, raahautua koneelle seuraavaan kuukauden aikana. Ja muutto tietää tietenkin jonkinlaista tietoteknistä katkosta. Mutta kunhan muutto on ohi kaikkine "kommervenkkeineen" niin jatkan bloggaamista totuttuun tapaan. Siihen asti bloggailen vähän miten sattuu.

Tsemppiä jokaiselle jota elämä potkii! Paras tapa potkia takaisin: anna itsellesi lupa elää omaa elämääsi ja hymyile jokaiselle, olethan elämäsi onnellisin ihminen.

Ensi kerralla tavataan positiivisemmissa merkeissä!