Niin on sitten sairaslomat pidetty ja huomenna paluu arkeen ja töihin inventaarion keskelle. Se merkkaa sitten sitä että luomistahti vähän hidastuu, samoin blogin ylläpito. Mutta pyrin siihen että 1-2 kertaa viikossa olis jotain kerrottavaa.

Kuten varmaan moni on huomannut, niin joulun välipäivät tuli pyhitettyä rakkaimmille. Nyt kun palasin koneen ääreen niin huomasin myös että muutama jouluaiheinen juttu unohtui "kalenterista". Mutta minkäs sille voi kun dementia iski jo kohdussa :)))

Uusi vuosi on tällä kertaa tuottanut minulle harmaita hiuksia. Edellinen vuosi oli henkisesti hyvin raskas ja poden sitä vieläkin. No elämä on ja silti se jatkuu, siis se elämä. Uusi vuosi kutsuu käsittelemään vanhat käsittelemättömät taakat ja sen jälkeen puhtaalta pöydältä nokka kohti uusia tuulia. Varmasti sekä aivot että sydän on vastaanottavaisempia uusille ideoille kun ensin pääsee vanhoista eroon.

Tulin pohtineeksi asioita vuosien takaa, niin hyviä kuin huonojakin. Reilu kymmenen vuotta sitten olin saavuttanut täysi-ikäisyyden ja kävin Borgå Folkhögskolania. Se oli kiva vuosi, opin mattopuilla kudontaa, vuolemista ja paljon muuta.

Savitöitä tehtiin myös ja se olikin hauskaa vaikka aika haasteellista. Moni sen ajan töistä on jäänyt matkan varrelle. Tämä on ainoana esineenä jäänyt jäljelle ja se onkin niistä kaikkein onnistunein vaikkei nyt mikään huippuhyvä.

1080950.jpg

Värillinen lasitus ei ihan onnistunut, mutta aloittelijahan minä savitöissä olinkin ja olen vieläkin. Tuon tekemisessä tarvitsin sopivan kokoisen kulhon sekä paksua napakkaa kangasta. Savi kaulittiin kankaan päälle ja se laitettiin kankaineen päivineen kulhon sisään minne se jätettiin kuivumaan.

Olishan tuota kiva tehdä vieläkin mutta se vaatisi tilat missä tehdä, uunit ym.